RAHATON AIKA

Viime vuosina on kirjoituksissa noussut esiin pedon merkki ja mikrosiru. On varoitettu ottamasta sirua kun sitä jossain vaiheessa tullaan tarjoamaan. Sain itse juuri sähköpostiini kirjoituksen kyseisestä aiheesta. En yleensä hötkyile näiden sirujuttujen parissa, mutta nyt ajattelin kirjoitella aiheesta jotain. Olen joskus miettinyt mitä seurauksia olisi, jos kieltäytyisin ottamasta kyseistä "lopunajan härveliä " ihoni alle.

Aamulla miettisin ensimmäiseksi kuinkahan pääsisin töihin tänään. Autoon pitäisi ostaa bensaa, mutta kun ei ole sirua, jolla maksaa. Bussilippuakaan en saa ostettua samasta syystä. Polkupyörä on tallissa ja jalat toimivat. Noh, siitä vaan sitten liikenteeseen. Työpäivän jälkeen pitäisi käydä kaupassa kun lapsille pitäisi tehdä ruokaa. Mutta ei ole sirua ranteessa. Ei siis asiaa Supermarkettiin. Kotona odottaa postia. Pankki lähestyy asuntovelka-asioissa. Olisi tultava sopimaan laina-asiat uusiksi kun mikrosiru on tullut käyttöön. Ops, olen pulassa. Miten nyt talon käy? Joudunko oksaselle perheineni?  On talvipakkasetkin.En pysty enää hoitelemaan pankkiasioitani. Työnantajalta on myös kirje. Palkkaa ei voida maksaa ennenkuin pankkiasiat on päivitetty sirun mukaisiksi. Ohhoh. Rahan tulo loppuu. Autovelkaa en voi lyhentää myöskään. Siis auto menee alta. Noh, enhän olisi voinut ostaa bensaa kuitenkaan. Matkustaminen loppuu kun ei voi ostaa matkalippuja. Joten on tyytyminen paikallisiin nähtävyyksiin.

Miten nyt rakennan elämäni? Mitään en pysty enää tekemään. Menee talo, auto, moottoripyörä. Bussikyytikään ei onnistu. Ruokakauppaan ei ole asiaa. Työnantaja ei voi maksaa palkkaa minulle joten menee työpaikkakin. Vakuutukset lakkaavat vaan mihinkäs niitä tarvitsenkaan kun ei ole mitä vakuuttaa. Pahin on perhe. En voi enää pitää huolta vaimosta ja lapsista. Koko elämä loppuu tähän. Mokomaan pikku läpyskään, jonka rahamaailma pakottaa ottamaan ja jota ilman ei voi ostaa eikä myydä. Mitä jää jäljelle? Jumala! Hän on ainoa joka jää jäljelle. Tarvitsen nyt lujan uskon Isän mahdollisuuksiin. Nyt voi sanoa, että minun mahdollisuuteni ovat totaalisesti menneet. Auta meitä hyvä taivaallinen Isä! Tästä lähtien olemme sinun ihmeittesi varassa. Minä haluan uskoa, että Sinulla on kullat ja hopeat ja että sinä olet Jahve Jireh, Herra, jonka huolenpito näkyy. Koskaan aikaisemmin en ole tarvinnut sinua niin paljon kuin nyt. 

Olenko valmis tähän kaikkeen? Oletko sinä valmis tähän kaikkeen? Vaikeinta ei varmasti tule olemaan aineellisen menetys. Vaikeinta tulee olemaan uskon kanssa. Voinko todella luottaa Jumalaan? Olenko ammentanut itseeni Jumalan lupauksia ja sanaa niin, että ne alkavat kantaa minua kun oma kykyni asioiden hoitamiseen ja elämiseen on viety. Joku on sanonut viisaasti, että olosuhteet eivät useinkaan vahingoita meitä vaan se miten me suhtaudumme niihin. Tällaisessa tilanteessa suhtautumiskykymme joutuu todelliseen testiin. Olenko oikeasti Jumalan kämmenellä ja uskossa Häneen vai leikittelenkö "kristittyä" ja elän niinkuin itse tahdon. Jyvät tullaan erottamaan akanoista.

Mietitään tätä.